tiistai 1. marraskuuta 2016

Vieroitushoidossa virtuaalitodellisuudesta


Niin kuin edellisestä blogitekstistäni käy ilmi, minulla on ongelma nettinkäytön kanssa. Tämä internet ja some riippuvuus on ollut sekoittamassa koko päivärytmejäni, niin etten unta saanut läheskään tarpeeksi, jonka vuoksi en väsymykseltäni pystynyt keskittymään opiskeluun, ja ajatukseni harhailevat milloin missäkin. Jatkuva tarve vilkuilla puhelinta, ja jatkuva selailu ja musiikin kuuntelu sai minut tuntemaan oloni hermostuneeksi. Tähän kaikkeen summattaessa vielä kasaantuvien koulutöiden aikaansaama stressi, sekä liian vähäinen uni, saadaan tulokseksi hajoamisen partaalla oleva nuori nainen. Minulle oli normaalia, että laatimani opiskelusuunnitelmat eivät pitäneet. Kun oli aika opiskella ruotsia, matikka, äidinkiletä tai muuta, varsinaista työtä sain tehtyä n. 15-30 minuuttia ja kun oli tauon vuoro, opiskelu joko loppui siihen, tai "ansaittu" tauko venyi nopeasti yhdestä YouTube videosta kahteen, yli tunnin kestoiseen elokuvaan.

Viikko sitten valittelin tilannettani eräälle minulle hyvin rakkaalle henkilölle. Kuvasin hänelle kuinka paljon koulu luo stressiä, ja kuinka koko ajan tunnen oloni uupuneeksi. Tämän henkilön vastaus minulle kuului jotenkin näin:

"Nyt etsitään tämän ongelman ydin!"
"Kulutat puheittesi mukaan lopputtomia tunteja eri somesivuilla surffaten. Ja sinulla on aika ja jaksaminen kortilla"
"Lisäksi olet kertonut, että sometat usein yön pikkutunneille asti, jopa kouluöinä, etkä urheile mielestäsi tarpeeksi"
...

"Ratkaisu tähän on: poistat kaikki aikaa kuluttavat appisi puhelimestasi (Insta, YouTube, Pinterest...) etkä käytä niitä koko viikkoon. Otat tavaksesi käydä joka ilta ainakin pienellä happihyppelyllä. Korvaat puhelimen ja tietokoneen oikeilla kavereillasi. Blogia saat kirjoittaa..."

Olen hyvin analyyttinen ihminen, kuten olen aiemmine maininnut, ja kaikki tämän minkä ystäväni toi minulle esille, oli jo omassa tiedostuksessani. Tiesin, että kuluttaessani päivän ja yön kaikki tunnit netin käyttöön, tämä veisi aikaa pois velvollisuuksien hoitamiselta ja tarvitsemaltani unelta. En siltikään monista yrityksistäni huolimatta vain pystynyt muuttamaan tapojani. Se tuntui aina tyssäävään siihen yhteen taukoon, tai siihen yhteen poikkeusiltaan. Asiat ovat kuitenkin toisin, kun tämän ongelman tuo esille, "yksikön kolmas persoona", eli joku muu kuin minä itse. Ja kun "yks. 3. per." asettaa minulle selvät pelisäännöt - mitä saa ja mitä ei saa tehdä - on niiden noudattaminen yllättävän helppoa.

Voin ylpeänä kertoa, että viime viikon aikana käytin vain kahdesti YouTubea (kun kuuntelin musiikkia) enkä muuta. Sunnuntaina tosin lipsahdin katsomaan yhden elokuvan Netflixistä, mutta tämä armahdettakoon, sillä olin juuri kotiutunut hyvin rankalta harrasteleiriltä, eikä voimani kertakaikkiaan riittäneet minkään rakentavan suorittamiseen. Viimeviikolla saivat minä- ja ystäväni huomata selvän positiivisen muutoksen mielialassani. Somessa pyörimisen vaihdoin blogien ja kirjojen lukemiseen. Ja mikä tärkeintä, tämän kyseisen viikon aikana sain aikaan niin paljon, kouluhommista aina kunnollisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin asti. Olen huomannut, etten edes kaipaa näille sivustoille, joilla aiemmin sain aikaa kulumaan tunti tolkulla. Olen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ylpeä itsestäni ja tyytyväinen itseeni, mikä on mitä parhain tunne. Ja kiitos tästä kuuluu rakkaalle "yksikön kolmannelle persoonalleni". Olen hänelle hyvin kiitollinen.


-Rentukka hymy huulilla


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti