Ruuturiippuvuus

Instagram, Snapchat, Facebook, Pinterest, Netflix ja YouTube. Näihin kuuteen ruutuaktiviteettiin kuluu yllättävän suuri osa vapaasta ajastani. Kyllä minulla on harrastuksia ja käyn koulua, mutta vapaa-ajalla aikani kuluu lähes aina nenä ruudussa. Taskuruutuni on minulle kaikista suurin riesa. Se ilmoittaa olemassa olostaan piippaamalla tai värisemällä ja en voi koskaan vastustaa sen ylitsepäsemätöntä vetovoimaa. Juuri äsken, kesken tämän teksin kirjoittamisen, vilkaisin puhelintani toivoen, että olisin saanut joltakulta viestiä tai jonkin muun ilmoituksen. Toiseksi eniten aikaani kulutan tietokoneen äärellä istuen mikä sekään ei ole mikän ideaali tapa tappaa aikaa.

Jo lapsesta lähtien olen oppinut etsimään helppoa ja nopeaa viihdykettä ruudusta. Ennen kuin älypuhelimia oli olemassakaan viihdytin itseäni istumalla television äärellä. Monet tunnit lapsuudestani tuhlasin surffaten kanavalta toiselle. Ja kasvettuani vähän vanhemmaksi lapseksi astui oma pöytäkone kuvioihin. Kyllä minä kavereiden kanssa touhusin aina silloin tällöin, mutta myös kavereiden kanssa aikaa vietettiin usein koneella. Nyt lukiolaisena on pakko myöntää, että ruutuaika on lisääntynyt vuosien myötä ja jatkaa kasvuaan opetuksen digitalisoituessa.

Istumalihakset kovilla

Jokaiselle meille on varmasti jossain tilanteessa kerrottu, kuinka epäterveellistä ja epäluonnollista istuminen on ihmiselle, ja että meidän ei pitäisi istua enempää, kuin pari tuntia päivässä, jotta välttyisimme "istumisen sivuvaikutuksilta". Minulle on koulussa opetetaan miten istuminen voi aiheuttaa muun muassa asentovikoja ja niska-, hartiaseudun jumiutumia, samalla kun koko suuri lukio yhessä istuu pitkiä 75 minuutin oppitunteja. Pisimmillään päivälukiolaiset istuvat oppitunteja viisi kertaa 75 minuuttia mikä tekee 375 minuuttia- eli 6 tuntia ja 15 minuuttia. Tietenkin tätä urakkaa on helpottamassa 15 minuutin siirtymäajat luokasta toiseen, mutta ei siinä kyllä lihasten vetrryttelyyn ole aikaa. Tämän lisäkis kotiin päästyään on läksyjen teon vuoro. Minulta itseltäni läksyihin kuluu vähintään tunti, mikä tekee 7 tuntia ja 15 minuuttia pelkkää istumista per päivä. Se siitä istumisen välttämisestä sanon minä!

Muutakin kuin ruutuaikaa

Niin kuin jo mainitsin, vapaa-aikani kuluu ruutujen äärellä. Olen viime aikoina huomannut, kuinka  vaikeaa minun on itseäni viihdyttää ilman elylaitteita. Älypuhelimeni on päivät ja yöt liimattuna käteeni, ja minun on yhä vaikeampaa laskea sitä käsistä. Olen tätä tekstiä kirjoittaessakin vilkaissut puhelintani jo ainakin kolmesti, ja joka kerralla huomannut, että mitään uusia ilmoituksia ei ole ruudulle ilmestynyt. Puhelimen tarkastamisesta, lähes viiden minuutin välein, on tullut tapa, josta minun on vaikea kasvaa pois.

Haluaisin esimerkiksi lukea paljon enemmän kirjoja ja askarrella kaikkea hauskaa. Lisäksi minun pitäisi harjoitella tuplasti enemmän viulun soittoa, mutta nämä kaikki jäävät kakkosiksi kun vaihtoehtoihin kuuluu, jokin ruutulaiteaktiviteetti kuten YouTube videoiden katselu. Urheilen nykyään hälyttävän vähän, vaikka ennen urheilu oli suuri osa identiteettiäni. Unelmana minulla olisi että pystyisin rantautumaan viihdevirrasta ja oppisin käyttämään luppoaikani johonkin hyödylliseen.

Tavoitteena olisi oppia kutomaan ja virkkaamaa, lukemaan kirjoja vapaaehtoisesti, ja tekemään liikunnasta vakituine osa arkeani. Tavoitteena on vähentää, ei lopettaa vaan vähentää median käyttöä oman terveyden ja ryhdin tähden.

Kerro kommenteiboksissa omakohtaisia kokemuksiasi!

Miten media vaikuttaa sinun elämääsi? 

Miten vältyt turhalta istuskelulta?

Oletko sinä ruuturiippuvainen?

-Rentukka ruudun takana ja p*rse penkissä