Ruuturiippuvuus

Instagram, Snapchat, Facebook, Pinterest, Netflix ja YouTube. Näihin kuuteen ruutuaktiviteettiin kuluu yllättävän suuri osa vapaasta ajastani. Kyllä minulla on harrastuksia ja käyn koulua, mutta vapaa-ajalla aikani kuluu lähes aina nenä ruudussa. Taskuruutuni on minulle kaikista suurin riesa. Se ilmoittaa olemassa olostaan piippaamalla tai värisemällä ja en voi koskaan vastustaa sen ylitsepäsemätöntä vetovoimaa. Juuri äsken, kesken tämän teksin kirjoittamisen, vilkaisin puhelintani toivoen, että olisin saanut joltakulta viestiä tai jonkin muun ilmoituksen. Toiseksi eniten aikaani kulutan tietokoneen äärellä istuen mikä sekään ei ole mikän ideaali tapa tappaa aikaa.

Jo lapsesta lähtien olen oppinut etsimään helppoa ja nopeaa viihdykettä ruudusta. Ennen kuin älypuhelimia oli olemassakaan viihdytin itseäni istumalla television äärellä. Monet tunnit lapsuudestani tuhlasin surffaten kanavalta toiselle. Ja kasvettuani vähän vanhemmaksi lapseksi astui oma pöytäkone kuvioihin. Kyllä minä kavereiden kanssa touhusin aina silloin tällöin, mutta myös kavereiden kanssa aikaa vietettiin usein koneella. Nyt lukiolaisena on pakko myöntää, että ruutuaika on lisääntynyt vuosien myötä ja jatkaa kasvuaan opetuksen digitalisoituessa.

Istumalihakset kovilla

Jokaiselle meille on varmasti jossain tilanteessa kerrottu, kuinka epäterveellistä ja epäluonnollista istuminen on ihmiselle, ja että meidän ei pitäisi istua enempää, kuin pari tuntia päivässä, jotta välttyisimme "istumisen sivuvaikutuksilta". Minulle on koulussa opetetaan miten istuminen voi aiheuttaa muun muassa asentovikoja ja niska-, hartiaseudun jumiutumia, samalla kun koko suuri lukio yhessä istuu pitkiä 75 minuutin oppitunteja. Pisimmillään päivälukiolaiset istuvat oppitunteja viisi kertaa 75 minuuttia mikä tekee 375 minuuttia- eli 6 tuntia ja 15 minuuttia. Tietenkin tätä urakkaa on helpottamassa 15 minuutin siirtymäajat luokasta toiseen, mutta ei siinä kyllä lihasten vetrryttelyyn ole aikaa. Tämän lisäkis kotiin päästyään on läksyjen teon vuoro. Minulta itseltäni läksyihin kuluu vähintään tunti, mikä tekee 7 tuntia ja 15 minuuttia pelkkää istumista per päivä. Se siitä istumisen välttämisestä sanon minä!

Muutakin kuin ruutuaikaa

Niin kuin jo mainitsin, vapaa-aikani kuluu ruutujen äärellä. Olen viime aikoina huomannut, kuinka  vaikeaa minun on itseäni viihdyttää ilman elylaitteita. Älypuhelimeni on päivät ja yöt liimattuna käteeni, ja minun on yhä vaikeampaa laskea sitä käsistä. Olen tätä tekstiä kirjoittaessakin vilkaissut puhelintani jo ainakin kolmesti, ja joka kerralla huomannut, että mitään uusia ilmoituksia ei ole ruudulle ilmestynyt. Puhelimen tarkastamisesta, lähes viiden minuutin välein, on tullut tapa, josta minun on vaikea kasvaa pois.

Haluaisin esimerkiksi lukea paljon enemmän kirjoja ja askarrella kaikkea hauskaa. Lisäksi minun pitäisi harjoitella tuplasti enemmän viulun soittoa, mutta nämä kaikki jäävät kakkosiksi kun vaihtoehtoihin kuuluu, jokin ruutulaiteaktiviteetti kuten YouTube videoiden katselu. Urheilen nykyään hälyttävän vähän, vaikka ennen urheilu oli suuri osa identiteettiäni. Unelmana minulla olisi että pystyisin rantautumaan viihdevirrasta ja oppisin käyttämään luppoaikani johonkin hyödylliseen.

Tavoitteena olisi oppia kutomaan ja virkkaamaa, lukemaan kirjoja vapaaehtoisesti, ja tekemään liikunnasta vakituine osa arkeani. Tavoitteena on vähentää, ei lopettaa vaan vähentää median käyttöä oman terveyden ja ryhdin tähden.

Kerro kommenteiboksissa omakohtaisia kokemuksiasi!

Miten media vaikuttaa sinun elämääsi? 

Miten vältyt turhalta istuskelulta?

Oletko sinä ruuturiippuvainen?

-Rentukka ruudun takana ja p*rse penkissä

Luvassa on hyvin sekavia selostuksia ja ylilyövää vuodatusta

Hei sinä, joka eksyit blogiini. Syy minkä takia päätin aloittaa ylläpitämään blogia on varmasti yksi niistä yleisimmistä syistä: halusin luoda itselleni alustan, johon järjestää ja tallentaa ajatukseni sekä yrittää saada selkoa siitä sekamelskasta, jota päässäni piilottelen. Olen saanut kuulla ja itse todeta, että olen hyvin sekava henkilö. Minulla on tapana analysoida jokainen tilanne ja jokainen liike, ele ja ilme, jonka joko minä -tai kanssakeskustelijani luo, ja se alkaa käydä voimille. Olen myös hyvin tietoinen olamuksestani ja siitä kuvasta jonka muille annan itsestäni, vaikka se ei päälepäin saata siltä vaikuttaa. Kyselen usein parhailta ystäviltäni haisenko pahalle, näyttävätkö hiukseni rasvaisilta, näyttävätkö finnini pahalta ja muuta tämän kaltaista. Ja vaikka ystäväni vakuuttelevat minulle, ettei minusa ole mitään vikaa en usko heitä. Pahin painajaiseni on olla muiden mielestä "se tyttö.. se joka haisee pahalta".

Voisin kutsua itseäni perfektionistiksi, joka on menettänyt yrittämisen halunsa. Esimerkkinä koulutöiden ja projektien työstäminen. Olen lukiolainen ja lukio on tähän mennessä lyhyen opiskelu-urani parasta aika, mutta se on myös minulle lyhyen opiskelu-urani rankinta aikaa. Asetan itselleni alitajuisesti tavoitteet, jotka ovat niin korkeat että, usein luovutan jo ennen kuin olen päässyt työn makuun. Löydän itseni usein tilanteesta, jossa suorittamattomien töiden läjää vain kasvaa ja lykkään tniiden suorittamista aina viime minuuteille saakka. Tällöin työn jälki on kaukana siitä mihin tiedän pystyväni ja tämä saa minut masentumaan. Olen rehellisesti sanottuna kasin oppilas, mutta unelmoin kympin oppilaan tittelistä.

Minulla on hyvin paljon lahjakkaita ystäviä. Heistä jokainen on hyvä jossakin, olkoon se sitten harrastus tai koulunkäyni, lukeminen tai kädentaito. Luonteeseeni kuuluu hyvin vahvasti itseni vertaaminen muihin. Tiedän tämä olevan huono tapa, ja tiedän että minun pitäisi keskittyä siihen missä minä olen hyvä ja niin edelleen, mutta en vain pysty moiseen. Vertailen itseäni muihin, ulkonäöllisesti varsinkin, ja vaikka tiedän, että en koskaan voisi olla kukaan muu kauin minä ja, että minun ei tarvitse olla hyvä kaikessa mitä teen, vertailu vain jatkuu. Otetaan esimerkiksi urheilullisuus. Minulla on eräs ystävä, joka on hyvin urheilullinen ja hyväkuntoinen henkilö. Itsekkin olin hyvin urheilullinen, pari vuotta sitten, mutta en pitänyt itseäni tarpeeksi hyvänä sillä, kun katsoin itseäni ystäväni rinnalla näin vain isomahaisen wannabe-urheilijan. Ja edelleen vesrtaan  itseäni tähän ystävään, vaikka en enää harrastakkaan aktiivisesti mitään urheilulajia.

No mutta... Tiedän, että voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta kukapa jaksaisi lukea kymmentä kappaletta pelkkää nonstop itsepohdiskelua. Jos et ole vielä päässyt jyvälle siitä, mistä kirjoittelen blogiini niin minäpä vähän avaan sitä tähän loppuun. En ole mikään beautyguru tai ruokabloggaaja vaan loin tämän blogin kuin nettipäiväkirjaksi. Olen pari kertaa kokeillut kirjoittaa päiväkirja päiväkirjaa tietokoneelle, mutta se tuntui jotenkin omituiselta. Haluan jakaa omia ajatuksiani muiden kanssa ja lisäksi olen haaveillut blogista jo jonkin aikaa. Kirjoitan siis blogipostauksia omasta arjestani ja enemmänkin pohdiskelun merkeissä kuin tyylillä "klo 8:00 söin aamiaista. Klo 10:00 menin kouluun...".

Pidän keskustelemista, ja siksi kehotankin sinua jättämään kommentteja postausteni kommenttiboksiin. Vastailen mielelläni erilaisiin kysymyksiin ja haluan kuulla mitä olette mieltä asioista, joita tuon esille teksteissäni. Kommentoikaa rohkeasti.

-Rentukka

Ps. Pahoittelen mahdollisista korjoitusvirheistä niihin kannattaa varautua jatkossakin.